Sisällissota jakaa kansakuntaa
Kuningas joutuu Yorkin suvun
hyökkäyksen kohteeksi
Yorkit haluavat Edvardin,
vanhimman poikansa, valtaistuimelle
Edvardin armeija etenee ja sitä
johtaa hänen nuorempi veljensä -
Gloucesterin Rikhard
Gloucesterin Rikhard on lähellä
Hän suuntaa kohti Tewkesburya
Kuninkaan armeijan kenttäesikunta
Tewkesburyssa
Teidän Korkeutenne.
Hyvää yötä, Teidän Majesteettinne.
-Hyvää yötä, poikani.
Isä.
Teidän Korkeutenne.
Äiti.
Edvard on kuningas.
Yorkin suku juhlii voittoaan
He toivovat, että tästä
alkaa heidän ikuinen ilonsa
Nyt nurpeuden talven meillä
muutti kesäksi ihanaksi -
tämä Yorkin aurinko.
Ja pilvet,
huonettamme uhkaavaiset -
syvälle meren helmaan
painuivat kaikki.
Nyt kiertää
voiton seppele otsaamme.
Aseiden pirstat
muistoina riippuvat.
Kolea häikkä ilojuhliin vaihtuu.
Ja jylhä marssi
vienoon tanssisoittoon.
Vihainen vaino
otsansa oikoo rypyt.
Eikä enää
rautaratsun selkään nousten -
pelota hengiltä ärjyä vihamiestä...
...kipittää neidon kammioon -
luutun sulosävelten mukaan.
Mutta minä,
jota ei ole leikinlaskuun luotu -
eikä ilvehtimään peilin kanssa...
Niin, minä olen rujo.
Epämuodostunut
ja viimeistelemätön.
Minut on tuotu ennenaikaisesti
tähän maailmaan, keskeneräisenä.
Olen niin muodoton ja rampa,
että koirat haukkuvat minua -
kun nilkutan niiden ohi.
Minä en tähän löyhään rauhanaikaan
voi muulla aikaani kuluttaa -
kuin sillä että katselen
auringossa varjoani ja vitsailen -
omien puutteitteni kustannuksella.
Minä voin hymyillä -
ja murhata hymy huulillani.
Voin kastella poskeni tekokyynelillä
ja valita ilmeeni tilanteen mukaan.
Ja siksi, koska en ole rakastaja -
olen päättänyt ryhtyä roistoksi -
ja inhota tämän ajan
turhia nautintoja.
Olen punonut juonia -
yllyttääkseni veljeni kuninkaan
ja Clarencen vihaamaan toisiaan.
Clarence! Veljeni! Miksi sinulla
on aseistetut vartijat mukana?
Hänen Majesteettinsa on järjestänyt
minulle saattueen Toweriin.
Minkä takia? Saanko kysyä?
Saat tietää sitten kun minäkin.
Juuri nyt en tiedä, miksi.
Näin käy,
kun naiset hallitsevat miestä.
Kuningas ei lähettänyt
sinua Toweriin.
Sen teki kuningatar Elisabet.
Me olemme vaarassa, veli.
Me olemme vaarassa.
Pyydän anteeksi molemmilta.
Hänen majesteettinsa antoi käskyn -
ettei kukaan, arvosta huolimatta,
saa keskustella veljenne kanssa.
Emme puhu maanpetoksesta, vaan siitä
että kuningas on viisas ja hyvä.
Ja kuningatar...
on saapunut korkeaan ikään.
Pyydän anteeksi.
-Tiedämme käskysi ja tottelemme.
Olemme kuningattaren alamaisia,
ja meidän on toteltava.
Näkemiin, veli.
Menen kuninkaan luokse.
Mutta hänen käytöksensä veljeään
kohtaan häiritsee minua.
Se ei miellytä kumpaakaan meistä.
-Et ole vankilassa kauan.
Vapautan sinut
tai istun puolestasi.
Ole kärsivällinen.
-Niin täytyy olla.
Näkemiin.
Yksinkertainen Clarence.
Rakastan sinua niin, että
järjestän sielusi pian taivaaseen.
Jos taivas suostuu
ottamaan lahjan minulta.
Ja nyt menen naimisiin.
Vaikka tapoinkin morsiameni miehen.
Ja hänen isänsä.
Kirottu olkoon se käsi,
joka sinut tappoi.
Kirottu olkoon se sydän,
joka oli niin sydämetön.
Kirottu olkoon se veri,
joka veresi vuodatti.
Jos hän saa lapsen,
niin olkoon se keskonen.
Ja jos hän saa vaimon,
olkoon hän murheellisempi -
kuin minä olen nuoren mieheni
kuoleman myötä.
Mikä loitsu toi tänne pirun
estämään hyvää työtä?
Hyväntekijä,
älkää puhuko noin pahasti.
Senkin ruma pirulainen.
Älkää häiritkö minua.
Olette tehnyt elämästäni helvettiä.
Jos haluatte nähdä työnne tulokset,
niin tuossa on teurastettu.
Te ette tunne rakkauden sääntöjä.
Te ette tunne Jumalan
ettekä ihmisten lakia.
Te ihanainen nainen -
älkää syyttäkö minua
tästä rikoksesta.
Ettekö te tappanut miestäni?
Myönnän...
-Myönnättekö, surkimus?
Myöntäköön myös taivas,
että saatte tästä rangaistuksen.
Lempeä lady Anna...
-Hän oli lempeä ja hyveellinen.
Siis sopiva taivaan kuninkaalle.
Ja te sovitte vain helvettiin.
On toinenkin paikka.
-Vankityrmä.
Teidän makuuhuoneenne.
Annetaan tämän sanasodan olla.
Teidän kauneutenne,
mikä kummittelee unissani -
saisi minut tappamaan
koko maailman.
Vain hetkestä
suloisessa sylissänne.
Jos uskoisin tuota, tappaja,
repisin kauneuteni pois poskiltani.
Silmäni eivät kestäisi
kauneuden tuhlaamista.
Maailma tervehtii ilolla aurinkoa,
niin kuin minä teitä. Se on päiväni.
Minun elämäni.
Se, joka vei teiltä miehen, teki
sen hankkiakseen teille paremman.
Parempaa miestä ei ole maan päällä.
On, se joka rakastaa paremmin
kuin hän. -Missä hän on?
Tässä.
Miksi syljette päälleni?
Olisipa se tappavaa myrkkyä.
Noin kauniista paikasta
ei tule myrkkyä.
Ikinä ei ole karmeampi roisto
myrkkyä saanut. Häivy siitä!
Sinä sokaiset silmäni.
Teidän silmänne ovat valuttaneet
kyyneliä omista silmistäni.
Kun kuulin isäni kuolemasta -
samalla kun kaikki kuulijat
itkivät kuin puut sateessa -
ja silloin valutin
nöyrän kyyneleen.
Se mitä suru ei saanut esille,
kauneutenne on saanut.
Se on tehnyt minut
sokeaksi kyynelistä.
Älkää päästäkö pahuuksia huuliltanne
koska ne on tehty suutelua varten.
Mutta ellette kostonjanossanne
voi antaa anteeksi -
rukoilen nöyrästi kuolemaa -
polvillani.
Älkää epäröikö. Tapoin miehenne,
mutta kauneutenne sai sen aikaan.
Ei, ottakaa veitsi.
Tai ottakaa minut.
En aio olla teloittajanne.
Pyytäkää, että teen sen itse
niin teen sen.
Olen jo pyytänyt. -Olitte
vihoissanne. Pyytäkää uudelleen.
Kunpa tuntisin teidät.
Pelkään, että valehtelette.
Sitten kukaan ei ole rehellinen.
Pankaa veitsi pois.
Voinko siis elää toivossa?
Kaikki elävät toivossa.
Kantakaa siis tätä sormusta.
Otan, mutta en anna.
Saanko tavata teitä?
Minua ilahduttaa,
että olette noin katuvainen.
Sanokaa hyvästi.
-Ette ansaitse moista.
Mutta koska opetitte
minut imartelemaan teitä -
kuvitelkaa,
että olen jo jättänyt hyvästit.
Onko koskaan naista kosittu noin?
Onko koskaan naista saatu noin?
Saan hänet, mutta en pidä kauan.
Mies, joka tappoi
hänen miehensä ja isänsä.
Sain hänet, kun hän vihasi minua
eniten, kirosi minua ja itki...
Silloin sain hänet.
Kaikki tyhjää vastaan.
Hän näkee, vaikken edes itse
sitä näe, että olen ihana mies.
Minun täytyy hankkia räätäleitä -
jotta pääsen
muodikkaisiin kuosiin -
ja sitten palaan katuen
rakkaimpani luokse.
Paista, kaunis aurinko,
kunnes saan peilin -
jotta voin nähdä varjoni,
kun sen ohitan.
ARMAHDUS
Catesby!
Clarence on yhä elossa.
Edvard on yhä vallassa.
Kun he ovat poissa -
sitten lasken voittoni.
Kuningas on sairas,
heikko ja surumielinen.
Kärsivällisyyttä, sisko.
Majesteetti toipuu pian ennalleen.
Hänen lääkärinsä pelkäävät pahinta.
Miten minulle käy, jos hän kuolee?
Taivas on suonut sinulle kaksi
hyvää poikaa. He lohduttavat sinua.
He ovat nuoria ja heidän holhoojansa
on Gloucesterin Rikhard.
Mies, joka ei pidä minusta
eikä sinusta, veljeni.
Onko hänet vahvistettu holhoojaksi?
Jos kuningas kuolee.
Rakkaani, sinulla ei ole vaaraa niin
kauan kuin Edvard on ystäväsi.
Ja kuningas,
jota Rikhardin täytyy totella.
Ja tottelee.
Ja rakastaa sinua.
Ratcliffe.
Mikä hänen nimensä on?
-Tyrell, herra.
Tuskin tunnen miestä.
Nimesi on siis Tyrell?
-James Tyrell.
Olen palveluksessanne.
Oletko varma siitä?
Testatkaa minua, armon herra.
Olipa surkea yö.
Näin unta,
että olin lähtenyt Towerista -
ja olin matkalla Burgundiin.
Seurassani oli Rikhard-veljeni.
Hän houkutteli minut kajuutasta
kannelle kävelemään.
Kävellessämme siellä luulin,
että Rikhard kompastui -
ja veti minut laidan yli -
meren kuohuihin.
Taivas, tuntui karmealta hukkua.
Aaltojen jylinä tuntui
kauhealta korvissani.
Näin silmissäni kuoleman rumuuden.
Luulin nähneeni
tuhansia pelottavia hylkyjä.
Ja tuhansia miehiä,
joita kalat kalvoivat.
Kultaharkkoja, suuria ankkureita,
kasoittain helmiä.
Mittaamattoman arvokkaita
kiviä ja koruja.
Kaikki oli levitetty meren pohjalle.
Joitakin koruja oli vainajien
kalloissa. Silmien rei'issä -
ne kimaltelivat,
ihan kuin silmien pilkkana.
Ne katselivat
liejuista merenpohjaa -
ja ilkkuivat ympärillä
oleville luurangoille.
Uneni jatkui myös elämän jälkeen.
Sitten sielussani nousi myrsky.
Ihan kuin paholaisten armeija
olisi saartanut minut -
ja ulvonut korviini niin kauheasti -
että heräsin vavisten siihen.
Ja en saattanut
uskoa muuta kuin -
että olin helvetissä.
Niin karmea oli sen unen vaikutus.
Pois siitä.
No niin,
uljaat ja rohkeat ystäväni.
Aiotteko nyt hoitaa asian kuntoon?
Kyllä. Mutta tarvitsemme luvan,
jotta pääsemme hänen luokseen.
Minulla on se täällä.
Hoitakaa se nopeasti,
koska Clarence on hyvä suustaan -
ja voi herättää teissä sääliä.
Käytämme käsiämme,
emme kieltämme.
Minä pidän teistä.
Vuodatatte silmistänne myllynkiviä,
kun narrit vuodattavat kyyneleitä.
Clarencen päivät on luetut.
Luoja vie kuningas Edvardin
ja jättää maailman minulle.
Taivas tehköön
Teidän Majesteettinne iloiseksi.
Herran rauhaa, majesteetti.
-Lordi Stanley.
Näittekö kuningasta tänään?
Buckinghamin herttua ja minä
tulemme juuri hänen luotaan.
Puhuitteko hänen kanssaan?
-Kyllä, rouva.
Hän toivoo, että Gloucesterin
Rikhard ja veljenne sopisivat.
Kunpa niin, mutta niin ei tapahdu.
Onnemme on kääntymässä.
Keitä ne ovat,
jotka kuninkaalle valittavat -
ja sanovat,
että olen muka tyly ja rakkaudeton?
Koska en osaa imarrella,
enkä näyttää hyvältä -
hymyillä, olla lipevä -
niin minua pidetään vihollisena.
Eikö mies saa olla rehellinen?
Kenelle armonne nyt puhuu?
Teille, joka ei ole rehellinen eikä
kunniakas. Olenko loukannut teitä?
Rauhoitu.
Tiedämme, mitä tarkoitatte.
Maailma on siinä tilassa -
että pikkulinnut saalistavat siellä
missä kotkat eivät tohdi oleilla.
Kadehditte asemaani ja perhettäni.
Toivon, ettemme tarvitse teitä.
Toivon, että minä tarvitsen teitä.
Veljeni on vankilassa
teidän takianne.
Rikhard! Te loukkaatte minua!
Herra, siunaa ruokamme.
Jeesuksen Kristuksen nimeen. Aamen.
Mitä tahdot?
Ja miten tulit tänne?
Haluan puhua Clarencen kanssa.
Ja tulin tänne jalan.
En ole yllyttänyt kuningasta
veljeänne Clarencea vastaan.
Minä olen puolustanut häntä.
Voitte kieltää...
-Sen hän voi.
Niin voi, lordi Rivers.
Kuka tietää?
Hän voi enemmänkin kuin kieltää.
Teitä hän voi auttaa moneen virkaan.
Olen saanut sietää torumisianne
ja katkeria herjojanne tarpeeksi.
Olisin mieluummin maalaispiika
kuin kuningatar näillä ehdoilla -
ivailun ja kiusan kohteena.
Kerron tästä hänen majesteetilleen.
-Olkaa hyvä.
Sen mitä sanoin, sanoisin
myös kuninkaan läsnä ollessa.
Ennen kuin teistä tuli kuningatar
ja miehestänne kuningas -
minä olin hänen kuormajuhtansa.
Sinä aikana te ja veljenne tässä
olitte viholliselle myötämielisiä.
Haluan muistuttaa teitä siitä -
mitä te olitte ennen, mitä
olette nyt ja mitä minä olen ollut.
Ja mitä minä olen.
-Kurja tappaja.
Parahin lankoni, väitätte meidän
olleen tuolloin vihollisia -
mutta me tottelimme
kuningastamme Edvardia.
Hän seuraisi myös teitä
kuninkaanaan.
Minäkö kuningas?
Olisin ennemmin kaupustelija.
Olen liian typerä tähän maailmaan.
Te myrkyllinen konna!
Rauhallisesti.
Tämän maan kuningattaren virka
ei tuota suurta iloa.
Buckingham, varokaa tuota koiraa.
Jos se heiluttaa häntää, se puree.
Hänen Majesteettinsa kutsuu teitä.
Mitä hän sanoi,
Buckinghamin herttua?
Ei mitään merkittävää,
teidän armonne.
En ihmettele yhtään.
Jumalan äidin kautta.
On hyveellistä ja kristittyä -
rukoilla niiden puolesta,
jotka ovat tehneet väärin.
Mitä? Pelottaako?
Ei hänen tappamisensa.
Meillä on siihen valtakirja.
Mutta se kirous, joka tappamisesta
tulee ja johon valtakirja ei auta.
Luulin, että olit päättänyt asian.
-Niin olenkin.
Antaa hänen elää.
Kerron Gloucesterin Rikhardille.
Odota hetki. Minussa on
vielä omantunnon rippeitä.
Muista palkintomme,
kun työ on tehty.
Hän saa kuolla.
Ehdin jo unohtaa palkinnon.
Missä sinun omatuntosi on nyt?
-Gloucesterin herttuan kukkarossa.
Jumalan nimeen, keitä te olette?
-Ihmisiä, kuten sinäkin.
Mutta te ette ole kuninkaallisia.
-Te ette ole lojaali kuninkaalle.
Kuka teidät lähetti?
Ja miksi tulitte?
Jotta...
Murhataksenne minut?
-Niin.
Mutta mitä olen tehnyt teille?
Et ole tehnyt meille mitään,
vaan kuningas Edvardille.
Menkää Rikhard-veljeni luokse.
Hän maksaa paremmin elämästäni
kuin kuningas kuolemastani.
Olette väärässä.
Veljenne Rikhard vihaa teitä.
-Ei, olen hänelle rakas.
Menkää hänen luokseen.
Kertokaa, niin hän itkee.
Myllynkiviä. Niitä hän
neuvoi meidänkin itkemään.
Älkää valehdelko. Hän on lempeä.
Niin, kuin lumi syksyllä.
Rikhard!
No nyt olemme tehneet
hyvän päivätyön.
Ystävät, pitäkää yhtä.
Rivers ja Hastings,
paiskatkaa kättä.
Hastings, sieluni on puhdas vihasta.
Vannon sitä samaa.
Elisabet, älä jää ulkopuoliseksi.
Anna kättä, vaimoni.
Anna hänen suudella kättäsi.
-Noin, Hastings.
Jalo Buckingham, tee minut
onnelliseksi tästä sovusta.
Jos Buckingham kantaa teille vihaa -
taivas rangaiskoon minua niiden
vihalla, joilta odotan rakkautta.
Varsinkin kun tarvitsen ystävää
ja uskon häntä ystäväksi -
olkoon hän salakavalan petollinen.
Huomenta, armon kuningas.
-Rikhard.
Ja kuningatar.
-Olen tehnyt tänään hyvää.
Tein vihasta rauhaa
ja inhosta rakkautta.
Minun viholliseni on kuolema.
Inhoan sitä ja haluan
hyvien ihmisten ystävyyttä.
Ensin pyydän rauhaa teiltä.
Ostan rauhan palveluksellani.
Ja teiltä,
jalo Buckinghamin herttua -
etteivät välimme olisi huonot.
Ja te, lordi Hastings.
Ja te, rakas Rivers,
joka ilman syytä paheksuu minua.
Todellakin kaikilta.
En tiedä englantilaista -
jonka kanssa sielullani
olisi eripuraa -
enemmän kuin
vastasyntyneellä lapsella.
Kiitän Herraa nöyryydestäni.
Toivon Herran nimeen,
että kaikki riidat sovittaisiin.
Parahin kuninkaani, pyydän teitä.
Ottakaa Clarence-veljenne vastaan.
Ettekö tiedä,
että lempeä herttua on kuollut?
Kuka ei tiedä, että hän kuollut?
Kuka sitten tietää?
Onko Clarence kuollut?
Mutta käskyhän peruttiin.
Hän kuoli ensimmäisen
käskynne johdosta.
Sen vei siivekäs lähetti. Vasta-
käskyä kuljettanut rampa myöhästyi.
Pelkään, että Jumala kostaa
tämän minulle ja teille -
ja minulle ja teille.
Rivers, vie minut sänkyyni.
Voi Clarence-raukkaa.
Tällaista hätiköiminen aiheuttaa.
Näittekö,
miten kuningattaren veli kalpeni -
kun hän kuoli Clarencen kuolemasta?
Mutta Jumala kostaa...
Voi, Clarence. Onneton poikani.
Tämä on huono uutinen.
Onko hän sängyssä?
Kyllä. Hän on rasittunut liikaa.
Mitä tämä tuskan kohtaus tarkoittaa?
Edvard, minun mieheni, poikanne,
meidän kuninkaamme, on kuollut.
Elävätkö oksat,
kun juuri on poissa?
Eivätkö lehdet kuole,
kun mahlaa ei ole?
Minä olen kaiken tämän surun äiti.
Valuta kyyneleesi minun ylleni,
koska olen surujesi hoitaja.
Elisabet, lohdutan teitä.
Meillä kaikilla on syytä surra
kirkkaan tähtemme sammumista.
Vaikka tämän kuninkaan elo päättyi -
uusi elo alkaa hänen poikansa myötä.
Sisko, ajattele poikaasi,
Walesin prinssiä.
Hänet pitää heti tuoda tänne.
Hänestä saatte lohtua.
Prinssi pitää tuoda Lontooseen
pienellä saattueella kruunattavaksi.
Miksi pienellä saattueella?
Suuri joukko repisi auki
sisällissodan tuoreet arvet.
Toivon, että kuningas
sai sopuun meidät kaikki.
Minä pidän sitä vakaana liittona.
Samoin. Ja luulen,
että sama koskee kaikkia.
Olen samaa mieltä herttuan kanssa,
että saattueen tulee olla pieni.
Pääministeri?
-Olen samaa mieltä.
Olkoon siis niin.
Pahansuopa kuolema on särkenyt
kaksi mieheni peilikuvaa.
Jäljellä on vain yksi surkea peili -
joka surettaa minua,
kun näen siitä oman häpeäni.
Minun armoitettu äitini...
Pyydän nöyrästi siunaustanne.
Herra lohduttakoon sinua
ja antakoon sinulle nöyryyttä -
rakkautta, hyvyyttä,
kuuliaisuutta ja rehtiyttä.
Aamen. Jotta voin kuolla vanhana
ja hyvänä miehenä.
Noin hänen siunauksensa päättyi.
Harmi, että hän unohti sen.
Parahin sijaishallitsijani...
Kuka prinssin hakeekaan, meidän
kahden ei pitäisi jäädä kotiin.
Ja erotetaan
lordi Rivers prinssistä.
Toinen minäni.
Iloitsen kovasti,
että saan tavata Walesin prinssin.
Hän on varmasti kasvanut kovasti.
Sanotaan, että Rikhard-setäni
kasvoi niin nopeasti -
että jyrsi korppua
kahden tunnin vanhana.
Voi sinua poikaa.
Olet liian ovela.
Elisabet,
älä ole vihainen pojallesi.
Pienetkin korvat kuulevat.
Lordi Stanley. Richmond.
Mitä asiaa teillä on?
Viesti, jonka kertominen
tekee kipeää.
Mikä se viesti on?
Veljenne Rivers on murhattu.
Kuka sen teki?
Richmond?
-Rikhard ja Buckingham.
Näen sukuni tuhoutuvan.
Tervetuloa, rakas veljenpoika.
Tervetuloa pääkaupunkiinne.
Olisipa muitakin setiä tullut.
Muut sedät olisivat vaarallisia.
Kuulisitte vain lepertelyä,
mutta ette näkisi myrkkyä sydämessä.
Jumala teitä varjelkoon heistä,
valeystävistä.
Valeystävistä,
mutta he eivät olleet sellaisia.
Pääministeri Hastings
tuli tapaamaan teitä.
Catesby, eikö olisi helppoa
saada Hastings puolellemme -
ja saattaa jalo herttua
kuninkaan valtaistuimelle?
Hän rakastaa prinssiä niin,
ettei tekisi mitään tätä vastaan.
Entä lordi Stanley ja arkkipiispa?
-He tekevät niin kuin Hastings.
Pyydä heidät huomenna
keskustelemaan kruunajaisista.
Ja selvitä,
mihin Hastings on taipuvainen.
Lähetä Hastingsille terveiseni. Sano
että Riversiltä isketään suonta.
Setä!
-Mitä tahdot, pieni prinssini?
Koska olen pieni kuin apina, sinun
pitäisi kantaa minua hartioillasi.
Rikhard-setä?
Missä olemme kruunajaisiin asti?
Jos saan neuvoa -
parin päivän ajan teidän
olisi hyvä olla Towerissa.
Towerissa ei voi nukkua rauhassa.
-Mitä sinä pelkäät?
Clarence-sedän vihaista haamua.
Mummo sanoi,
että hänet murhattiin siellä.
Minä en pelkää kuolleita setiä.
-Etkä toivottavasti eläviäkään.
Noin viisaat ja nuoret
tuskin elävät pitkään.
Antaa heidän nyt levätä.
Mitä teemme, ellei Hastings
suostu suunnitelmaamme?
Sitten hän menettää päätänsä.
Kyllä me keksimme jotakin.
Kun olen kuningas -
vaadi itsellesi
Herefordin kreivikunta -
ja kaikki se irtaimisto, joka kuului
veljelleni, Edvard-kuninkaalle.
Muistutan teitä vaatimuksestani.
-Se täytetään mitä ystävällisimmin.
Mennään syömään.
Ja sitten?
Setäni näki unta, että villisika
näytti hänelle torahampaansa.
Hän halusi kysyä, vältättekö
vaaraa, jota hän aavistelee.
Palaa Stanleyn luokse. Kerro,
että hänen pelkonsa ovat turhia.
Ja mitä uniin tulee...
Miksiköhän on niin herkkäuskoinen?
Huomenta, Catesby.
Sano sedällesi,
että tapaamme kokouksessa.
Siellä hän näkee,
että villisika on ystävällinen.
Catesby, mitä uutta
huojuvalle valtiollemme kuuluu?
Niin,
maailma on kovin levoton, herra.
En usko, että maailma rauhoittuu
ennen kuin Rikhard saa seppeleen.
Seppeleen? Tarkoitatko kruunua?
-Kyllä, armon herra.
Minun oman kruununi
saa repiä hartioiltani -
jos näen Englannin kruunun
niin väärässä paikassa.
Hastings? -Missä se
villisika on, lordi Stanley?
Kahden viikon sisällä monet
saavat arvaamattaan lähtöpassit.
Kuolema on karmea,
kun se tulee arvaamatta.
Arkkipiispa, olettepa varhaisessa.
-On ilo nähdä, pääministeri.
Kas, kas.
Puhuuko Hastings papin kanssa?
Ystävänne Rivers kaipasi pappia.
Paljonko kello on?
-Tasan kaksi.
Hyvät herrat, olemme kokoontuneet
päättämään kruunajaisista.
Kertokaa. Milloin se päivä koittaa?
Onko kaikki valmista kruunajaisiin?
-Kyllä.
Kuka tietää,
mitä mieltä sijaishallitsija on?
Te uskoaksemme tiedätte parhaiten.
-Tunnemme toistemme kasvot.
Hän ei muutoin tunne minua
sen paremmin kuin minä teitä.
Enkä minä häntä
niin kuin ette te minua.
Hastings,
te kaksihan olette läheiset.
En ole kysynyt häneltä, mutta
ehdottakaa aikaa, hyvät herrat -
ja minä päätän herttuan puolesta.
Hyvää päivää, herrat.
Nukuin liian pitkään.
Ellette olisi juuri tullut, lordi
Hastings olisi puhunut puolestanne.
Muista ei siihen olisikaan.
Hän tuntee minut hyvin
ja on hyvä ystäväni.
Pyydän teitä kaikkia...
Mitä ansaitsevat sellaiset,
jotka haluavat kuolemaani -
ja jotka ovat langettaneet
kirottuja taikoja ylleni?
Sellaiset ansaitsevat kuoleman.
Katsokaa ja todistakaa
sitä pahantekoa.
Katsokaa,
miten minut on noiduttu.
Katsokaa.
Käteni on kuin kuivunut tynkä.
Kuningatar Elisabet, se hirviömäinen
noita, on tämän tehnyt.
Jos hän on tehnyt sen.
-Jos?
Sinä, sen kirotun Elisabetin
suojelija, sinäkö jossittelet?
Olet petturi. Pää poikki.
Pyhän Paavalin kautta, en syö
ennen kuin näen pään lautasella.
Ne, jotka ovat ystäviäni,
nouskaa ja seuratkaa minua.
Herttua tulee päivälliselle.
Hän haluaa nähdä päänne.
Se mies oli minulle niin rakas,
että minä itken.
Se ovela petturi oli laatinut
juonen minun murhaamiseksi.
Ja herra sijaishallitsijan.
-Oliko hän tehnyt niin?
Englannin rauha pakotti
meidät tähän teloitukseen.
Hän ansaitsi kuolemansa.
Voin vakuuttaa, että kerron
kuuliaisille kollegoilleni -
oikeudenmukaisesta
menettelystänne.
Buckingham.
Mene hänen peräänsä.
Ja vihjaile, että Edvardin
lapset ovat äpäriä.
Mainitse Edvardin
inhottavasta irstailusta -
joka koski heidän palvelijoitaan,
tyttäriään ja vaimojaan.
Minä kerron tarinoita -
niin kuin itse
tavoittelisin kruunua.
Catesby!
Anna määräys, ettei kukaan saa
yrittää olla prinsseihin yhteydessä.
...kun tuskin oli pesty
hänen käsistään veri -
joka virtasi toisesta,
enkelimäisestä miehestäni.
Kun katsoin Rikhardia kasvoihin,
toivoin näin:
Ole kirottu. Kun nait,
suru seuratkoon sinua sänkyysi.
Ei kestänyt kauaakaan -
kun naisen sydämeni jäi hänen
hunajaisten sanojensa vangiksi -
ja jäin oman sieluni kirouksen alle.
Buckingham,
mitä kansalaiset sanoivat?
Vihjailitko
Edvardin lasten äpäryydestä?
Puhuin hänen kyltymättömistä
himoista, hänen tyranniudestaan -
hänen omasta äpäryydestään. Teidän
sotakyvyistänne, rauhanviisaudesta -
teidän hyvyydestänne
ja nöyryydestänne.
Puheeni lopuksi pyysin maan etua
haluavien huutamaan:
Taivas suojelkoon Rikhardia,
Englannin kuningasta.
Tekivätkö he niin?
-Eivät. Eivät sanoneet sanaakaan.
Kissako heiltä oli kielet vienyt?
Mikseivät he puhuneet?
Pormestari miehineen saapui.
-Esittäkää pelästynyttä.
Älkää olko helposti ylipuhuttavissa.
Katsokaa.
Pitäkää rukouskirjaa käsissänne.
Esittäkää piian roolia.
Sanokaa ei, mutta ottakaa silti.
Ratcliffe.
-Uskon, että loppu on onnellinen.
Näette, mihin pystyn.
Catesby.
Hän kysyy, pääsisittekö uudelleen
huomenna tai ylihuomenna.
Hän on kahden papin seurassa.
Kerro, että minä, pormestari ja
nämä miehet haluavat keskustella.
Kerron niin kuin haluatte.
Parahin pormestari.
Rikhard ei ole kuningas Edvard.
Hän ei lemmiskele, vaan
mietiskelee kahden oppineen kanssa.
Hän haluaa rikastuttaa sieluaan.
Englantia onnistaisi, jos tästä
hyvästä miehestä tulisi kuningas.
Toivotaan Luojan nimeen,
ettei Rikhard kieltäydy.
Pelkään, että hän kieltäytyy.
Hän ihmettelee, miksi olette
kutsunut ison joukon tänne.
Hän pelkää,
että ette halua hänelle hyvää.
Mehän tarkoitamme pelkkää hyvää.
Herra sijaishallitsija?
Pyydän anteeksi,
että joudun keskeyttämään toimenne.
Älkää suotta pyydelkö anteeksi.
Pelkään, että olen tehnyt vääryyttä.
-Kyllä.
Haluatteko korjata virheenne?
Muutoin en voisi
asua kristityssä maassa.
Teette väärin, kun ette ota
vastaan kuninkaallista tuolia.
Pyydämme teitä, että otatte tämän
maan kuninkaalliseen alaisuuteenne.
Ette sijaishallitsijana,
vaan verenperintönä -
syntymäoikeutena, omananne.
Olen teille velkaa kiitoksen
ystävällisyydestänne.
Mutta ansioiden puutteessa
välttelen korkeaa pyyntöänne.
Vaikka esteet karsittaisiin -
niin olen köyhä hengeltäni -
ja puutteeni ovat moninaiset,
että kaihdan suuruutta.
Luojan kiitos
minua ei tarvita.
Kuninkaan puu on jättänyt
kuninkaallisen hedelmän.
Onko Walesin prinssi
siis veljenne poika?
Olemme yhtä mieltä,
mutta hän on lehtolapsi.
Ottakaa siis vastaan
tämä kunniakas tarjous.
Tehkää se, herra.
Älkää torjuko... -Pelko
on täyttänyt kaikkien sydämet.
En sovi
majesteetilliseen tehtävään.
Sitten valitsemme valtaistuimelle
jonkun toisen.
Älkää panko tästä pahaksenne.
En voi enkä aio antaa periksi.
Veljenpoikanne
ei ikinä saa valtaa.
Herrat, tulkaa. Perkele,
en aio pyytää uudelleen.
Älkää kirotko, parahin Buckingham.
-Ottakaa kruunu vastaan.
Pakotatteko minut ottamaan
huolet harteilleni?
Kutsu hänet takaisin.
-Herttua! Buckingham!
Minua ei ole tehty kivestä.
Koska pakotatte minut
vastuun kantajaksi -
minun on kestettävä taakan paino.
Taivas tietää,
ja tekin varmaan osittain -
että en todellakaan toivonut tätä.
Paetkaa kuolemaa ja ylittäkää meret,
menkää helvetin ulottumattomiin.
Rakas veljenpoikani,
lähde tästä teurastamosta.
Kauan eläköön kuningas Rikhard!
Brakenbury,
miten prinssini voivat?
Hyvin, armon rouva. Mutta
minun pitää kieltää tämä vierailu.
Kuningas on tiukasti kieltänyt nämä.
-Kuningas?
Tarkoitan sijaishallitsijaa. -Herra
häntä kuninkaan nimeltä suojelkoon.
Minä olen heidän äitinsä.
Kuka pitää minut heistä erossa?
Minun sitoo vala.
Suokaa anteeksi.
Mene Rikhardin luokse.
Enkelit suojelkoot sinua.
Jää vielä.
Katso kanssani Toweriin.
Te vanhat kivet,
säälikää lempeitä prinssejä -
jotka viha on sulkenut
muuriesi sisään.
Kehto on karmea
kauniille pikkuisille.
Äreä lastenhoitajani,
ole hyvä lapsilleni.
Buckingham,
neuvojesi ja apusi myötä -
kuningas Rikhard
istuu nyt korkealla.
Mutta kestääkö
tämä kunnia vain päivän -
vai kestääkö se
ja tuoko se iloa?
Se kestää nyt ja ikuisesti.
Prinssit ovat elossa.
Arvaa, mitä minä pohdin.
Puhukaa vain, majesteetti.
Minä haluan olla kuningas.
-Niinhän te olette.
Prinssit ovat elossa.
Et ole ennen ollut näin hidas.
Pitääkö minun puhua suoraan?
Haluan niiden paskiaisten kuolevan
ja pian.
Mitä sanot nyt?
Puhu pian ja lyhyesti.
-Majesteetti tekee niin kuin tahtoo.
No, no. Olet silkkaa jäätä.
Ystävällisyytesi on hyytävää.
Hyväksytkö, että he saavat kuolla?
Antakaa pieni hengähdystauko,
että saan ajatella asiaa.
Kunnianhimoinen Buckingham
alkaa juonitella.
Hän on seissyt rinnallani kauan,
mutta haluaa nyt vetää henkeä.
Olkoon niin.
Lordi Stanley?
Teidän Majesteettinne.
-Mitä uutta?
Arkkipiispa on kuulemma liittynyt
Richmondin seuraan Ranskassa.
Richmond haluaa naida
nuoren Elisabetin.
Edvard-veljeni tyttären. Sillä
liitolla hän tavoittelee kruunuani.
Richmond on veljenpoikasi.
Hoida asia.
Catesby?
Levitä sanaa, että vaimoni Anna
on vakavasti sairas.
Uneksitko? Levitä sanaa, että
Anna on sairas ja kuolemaisillaan.
Tyrell.
Minun täytyy naida veljentyttäreni
tai valtani on epävakaalla pohjalla.
Ensin murhaan veljet
ja sitten nain hänet.
Tyrell.
Pystytkö tappamaan yhden ystäväni?
Mieluummin
tappaisin kaksi vihollista.
Aivan, kaksi perivihollista.
Tyrell.
Tarkoitan
niitä paskiaisia Towerissa.
Sano kun se on tehty
ja olen iankaikkinen ystäväsi.
Se on tehty.
Teidän Majesteettinne.
Teidän Majesteettinne,
pyydän Herefordin kreivikuntaa -
jonka te lupasitte minulle.
Antaa sen olla. Arkkipiispa
on paennut Richmondin luokse.
Kuulin siitä.
Mitä majesteetti sanoo pyyntööni?
Muistaakseni ennustettiin, että
Richmondista tulisi kuningas. Ehkä.
Se kreivikunta, jonka lupasitte...
-Richmond.
Teidän Majesteettinne...
-Niin. Mitä kello on?
Rohkenen muistuttaa,
mitä te lupasitte.
Niin, mutta mitä kello on?
Lyö pian kymmenen.
-Antaa sen lyödä.
Miten niin antaa lyödä ?
Sinä sotket ajatuksiani
kellontarkalla anelullasi.
En ole anteliaalla tuulella.
-Kertokaa silti päätöksenne.
Sinä häiritset minua!
En ole sillä tuulella.
En ole tuntiakaan nauttinut
unesta hänen sängyssään.
Hänen painajaisunensa
herättävät minut.
Ja sitä paitsi hän inhoaa minua.
Ja varmaan hankkiutuu
minusta pian eroon.
Ajattelen Hastingsia ja lähden.
Parahin Tyrell.
Ilahduttavatko uutisesi?
Se on tehty, Teidän Majesteettinne.
-Näitkö ruumiit?
Ja haudattuina?
-Kyllä, majesteetti.
Parahin Tyrell.
Tule luokseni, Tyrell, pian.
Ruoan jälkeen.
Saat kertoa heidän kuolemastaan.
Mieti myös,
miten voin tehdä sinulle hyvää.
Toteutan toiveesi.
Edvardin pojat nukkuvat
Aabrahamin helmassa.
Ja Anna...
Vaimoni jättää hyvästit
tälle maailmalle.
Tämä on uhkapeliä.
Mutta verta on vuotanut jo niin,
että synti vie toiseen syntiin.
Minä en itke säälin kyyneleitä.
Teidän korkeutenne.
-Ratcliffe.
Etelärannikolla on iso joukko.
Richmond lienee sen amiraali.
Buckingham pakeni toivottamaan
hänet tervetulleeksi.
On toimittava nopeasti,
kun petturit lähestyvät.
Oletko minun poikani?
Kyllä,
Jumalan, isäni ja teidän kiitos.
Senkin roisto!
Missä prinssit ovat? Ja vaimosi?
Äiti,
olen samanlainen kuin te -
enkä kestä hyvin moitteita.
Anna minun puhua.
-Nopeasti. On kiire.
Syntymäsi oli minulle raskas taakka.
Synnyinpä lopulta lohduksesi.
-Teet elämästäni helvettiä.
Olit kärttyisä ja oikukas lapsi.
Koulussa olit villi ja raivokas.
Nuorena olit uskalikko ja uhmakas.
Sinusta tuli ylpeä,
viekas ja verinen.
Osaatko mainita hetkeäkään, jolloin
olisin ollut iloinen seurassasi?
Kuuntele minua nyt, koska
en puhu sinulle enää koskaan.
Voit ottaa pahimman kiroukseni
mukaasi sotaan.
Rukoilen Richmondin
joukkojen puolesta.
Olet verinen
ja verinen olkoon loppusi.
Häpeällinen on elämäsi
ja myös kuolemasi.
Minä lähden Ranskaan nyt.
Älä ole tuppisuuna.
Olet pelkkä uni siitä, mitä olit.
Hengenpuuska, leikkikuningatar.
Missä miehesi on nyt?
Missä veljesi? Kaksi poikaasi?
Missä on onnellisuutesi?
Kuka polvistuu nyt ja sanoo:
Jumala suojelkoon kuningatarta!
Missä ovat ne
pokkuroivat alamaisesi?
Missä ovat
ne sinua seuranneet joukot?
Opeta minua
kiroamaan vihollisiani.
Älä nuku öisin
ja paastoa päivät.
Ajattele, että lapset olivat
vielä suloisempia kuin olivat.
Ja se, joka heidät tappoi,
pahempi kuin on.
Senkin roisto!
Missä lapseni ovat?
Missä on Rivers-veljeni
ja sinun veljesi Clarence?
Missä on lordi Hastings?
Elisabet,
minulla on sinulle asiaa.
Minulla ei ole enää kuninkaallisia
poikia tapettavaksesi.
Sinulla on tytär. Elisabet.
Pitääkö hänenkin kuolla?
Anna hänen elää.
-Veri turvaa hänen elämänsä.
Hänen veljensä kuolivat
siinä samassa turvassa.
Ihan kuin minä
olisin tappanut prinssit.
Murhaveitsi oli tylsä ja tylppä -
kunnes kova sydämesi teroitti
sen osumaan pienteni sisälmyksiin.
Tarkoitan teille paljon
enemmän hyvää kuin pahaa.
Millaista arvokkuutta ja kunniaa
voisitte langettaa lapselleni?
Kaiken, mitä minulla on.
Minut, itseni ja kaiken -
voin antaa lapsellenne.
Puhukaa lyhyesti tai puheenne
kestää pitempään kuin hyvät tekonne.
Rakastan tytärtänne
kaikesta sydämestäni -
ja aion tehdä hänestä
Englannin kuningattaren.
Mitä? Tekö?
Mitä mieltä olette siitä?
Miten aiotte kosiskella häntä?
-Sen aion oppia teiltä.
Opitteko minulta?
-Koko sydämestäni.
Lähetä hänelle hänen veljiensä
murhaajan kautta veriset sydämet.
Niin varmasti hän itkee.
Ellet näin voita hänen rakkauttaan,
niin kirjoita hänelle -
että tapoit hänen setänsä Clarencen
ja enonsa Riversin.
Ja että hänen takiansa olet
lähettänyt hyvän Anna-tädin pois.
Pilkkaatte minua. Noin en
voita tytärtänne puolelleni.
Muuta keinoa ei ole, ellette
voi muuttua toiseen muotoon -
ettekä enää olisi Rikhard.
Entä jos olenkin tehnyt
kaiken rakkaudesta?
Silloin hän ei voi muuta
kuin vihata teitä.
Tehtyä ei saa tekemättömäksi.
Ihmiset toimivat joskus
ajattelemattomasti.
Jos otin valtakunnan pojiltanne -
voin korjata asian
antamalla sen tyttärellenne.
Teistä tulisi kuninkaan äiti.
Mitä? Meillä on monta
hyvää päivää edessämme.
Vuodattamanne
kyyneleet palaavat -
muuntuneina itämaisiksi helmiksi.
Menkää, äitini, tyttärenne luokse.
Antakaa kokemuksenne puhua
hänen nuoruuttansa vastaan.
Valmistakaa prinsessaa avioliiton
ilojen suloisia hetkiä varten.
Kun joukkoni ovat
kurittaneet kapinallisia -
Richmondia ja Buckinghamia,
palaan voittajanseppele päässäni -
ja johdatan tyttärenne
valloittajan sänkyyn.
Mitä sanoisin hänelle?
Että hänestä tulee
suuri kuningatar.
Ja valittaisi sitä arvoa
niin kuin äitinsä?
Sanokaa, että rakastaisin
häntä iäti. -Kauanko hän eläisi?
Taivas ja luonto sen päättävät.
-Tai helvetti ja Rikhard.
Ajattelette liian nopeasti. -En,
vaan liian raskaasti ja kuolleesti.
Kuten lapseni ovat syvällä
haudoissaan. -Älkää jatkako siitä.
Jatkan siitä asiasta,
kunnes sydämeni uupuu.
Tiedän, että Richmond aikoo
naida Elisabetin.
Onneni riippuu Elisabetista.
Samoin teidän.
Ilman häntä seuraa minulle, teille,
hänelle, maalle ja monelle -
kuolemaa, tuhoa ja rappiota.
Sen voi välttää vain tällä.
Olkaa rakkauteni
asianajaja hänelle.
Kertokaa, mikä minusta tulee.
Ei sitä, mikä minä olen ollut.
Joudunko pirun kiusaukseen?
Kyllä, jos se kiusaus tekee hyvää.
Mutta te tapoitte lapseni.
Mutta hautaan heidät
tyttärenne kohtuun -
missä ne lisääntyvät.
Yritänkö voittaa tyttäreni teille?
Ja teistä tulee sen
myötä onnellinen äiti.
Kirjoittakaa minulle pian.
Saatte tietää, mitä hän aikoo.
Vie hänelle rakkauteni suudelma.
Näkemiin.
Herkkäuskoinen typerys.
Heikko, ailahteleva nainen.
Lordi Stanley? Mitä uutta?
Ei mitään hyvää.
Tosin ei mitään kovin pahaakaan.
Arvoitus. Ei hyvää eikä huonoa.
Kysyn uudelleen. Mitä uutta?
Richmond on merellä.
-Upotkoon sinne.
Mitä hän tekee siellä?
-En tiedä.
Mutta voin arvata.
-Miten arvaatte?
Buckinghamin yllytyksestä hän tulee
Englantiin ja hamuaa kruunua.
Onko valtaistuin tyhjä?
Onko kuningas kuollut?
Petät minut ja pakenet
hänen luokseen, eikö?
En ole koskaan ollut
enkä ole petollinen.
Mene ja kokoa väkeä. Mutta poikasi,
nuori Yrjö, jää tänne.
Katsohan, että olet uskollinen.
Muuten hänen päänsä on pelissä.
Armon kuningas, Buckinghamin
herttua... -Tuo parempia uutisia.
Buckinghamin herttua on vangittu.
Pyydän sinulta anteeksi.
Richmond on noussut maihin
suuren ranskalaisjoukon kera.
Mennäänpä tapaamaan.
Jahkaillessamme taistelu
joko voitetaan tai hävitään.
Tyrell! Anna käsky,
että Buckingham tuodaan tänne.
Tervetuloa.
Brakenbury.
-Richmond.
Olkoon onni ja voitto
kanssasi, rakas veljenpoika.
Kuningatar on antanut luvan, että
voin naida prinsessa Elisabetin.
Englanti riemuitsee.
Parahin lordi Stanley. Brakenbury.
Valmistautukaa etenemään
varhain aamulla.
En hyökkäisi liian avoimesti.
Serkkunne Yrjö
on heidän hallussaan.
Senkin pahainen kurja sika.
Hänen ystävänsä tuskin
kääntyvät teitä vastaan.
Hänellä ei ole ystäviä.
Eikö kuningas Rikhard
halua puhua kanssani?
Ei, armon herra. -Tämänkö
takia tein hänestä kuninkaan?
Tyrell, miksi näytät noin apealta?
Sydämeni on kymmenen kertaa
kevyempi kuin ulkonäköni.
Mitä kello on?
-On illallisen aika.
En syö tänä iltana.
Mikä on pettureiden lukumäärä?
Kuusi tai seitsemän tuhatta.
-Meillä on kolminkertainen määrä.
Sitä paitsi kuninkaan nimi
on voiman pilari.
Catesby!
-Teidän Korkeutenne.
Pyydä lordi Stanleya tuomaan
joukkonsa ennen aamunkoittoa.
Muuten hänen poikansa Yrjö
putoaa ikuisen yön suuhun.
Jätä minut.
-Kyllä.
Nouse aikaisin aamulla,
hyvä Tyrell.
Teidän Majesteettinne.
Poistu.
Hyvä Herra,
anna Richmondin ja Elisabetin -
liittyä yhteen luvallasi.
Ja heidän perillisensä,
jos taivas niin suo -
rikastuttakoon maatamme
suloisella rauhalla.
Herra, lasken itseni
aseenkantajaksesi.
Valvo joukkojani
armollisella silmälläsi.
Anna heidän käsiinsä raivosi -
jotta voimme juhlistaa
sinua ja voittoasi.
Unessa ja valveilla...
...suojele minua.
Oletko minun poikani?
Senkin roisto!
Rikhard, häpäiset minut.
Sinä sokaiset silmäni.
Olen saanut sietää torumisianne
ja katkeria herjojanne tarpeeksi.
Koska olen pieni kuin apina...
Missä lapseni ovat?
Se oli vain unta.
Voi pelokasta omatuntoa.
Mitä minä pelkään?
Täällähän ei ole ketään.
Rikhard on Rikhardin ystävä.
Se tarkoittaa,
että minä olen minä.
Onko täällä murhaaja?
Ei. Kyllä...
Minä olen täällä.
Rakastan itseäni, mutta miksi?
Senkö hyvän takia,
mitä olen itselleni tehnyt?
Voi ei,
minä pikemminkin inhoan itseäni.
Niistä kauheista teoista,
joita olen itse tehnyt.
Minä olen roisto.
Ei, valehtelen, en ole.
Narri, älä puhu pahaa itsestäsi.
Narri, älä imartele itseäsi.
Omallatunnollani on tuhansia kieliä.
Ja jokainen kieli
kutsuu minua syylliseksi.
Olen epätoivoinen.
Yksikään olento ei rakasta minua.
Ja jos kuolen, ei yksikään
sielu ei sääli minua.
Majesteetti...
-Ratcliffe.
Ovathan kaikki ystävämme uskollisia?
-Epäilemättä.
Ratcliffe, minä pelkään niin.
-Ei, Teidän Majesteettinne.
Varjoja ei pidä pelätä.
Miten olette nukkunut, herrani?
Suloista unta -
ja näin kauneimpia unia, joita
uneliaaseen päähän on ikinä noussut.
Omatunto on sana,
jota vain pelkurit käyttävät.
Muistakaa, ketä vastaan taistelette.
Irtolaisia, roistoja ja karkureita.
Kuka heitä johtaa?
Mitätön mammanpoika.
Jos meidät voitetaan,
sen saavat tehdä miehet.
Lyödään nämä harhailijat
takaisin meren yli.
Annammeko heidän ryöstää maamme,
maata vaimojemme kanssa -
ja raiskata tyttäremme?
Tuoko lordi Stanley väkensä?
-Hän kieltäytyy tulemasta.
Hänen poikansa Yrjö
menettää siis päänsä.
Stanley.
Teidän Korkeutenne!
Hevonen! Hevonen!
Valtakunta hevosesta.
Tyrell, tule avuksi.
Paetkaa, herra.
Minä järjestän teille hevosen.
Paetako? Orja!
Rikhard!
Ei!
Anna tulla vain.
Ellei taivaaseen, niin sitten
käsi kädessä helvettiin.
Suomennos: Marko Pohjanrinne
Scandinavian Text Service
Paavo Cajanderin suomennosta
vapaasti mukaillen